En mä pysty siihen

Kuvittelin, että muuton jälkeen pystyn eläytymään vieraalta planeetalta tulleen avaruusolennon tuntosarvien ja vihreän nahkan alle. Sieltä nähdä ja tarkastella, miltä me näytetään, kuinka me asutaan jne..

Mutta ei, ei siitä tule mitään. Ei vaan pysty.

Pitkien työpäivien jälkeen olen yrittänyt antaa raikasta ilmaa kummallekkin aivosolulleni. Tässä turhaksi jääneessä yrityksessä tämän lähiön kadut ovat tulleet tutuiksi. Samalla on ollut oiva tilaisuus nähdä ja tuntea miltä suomessa tänäpäivänä näyttää.

Kaikki näyttää niin tutulta. Oikealta. Totutulta. Niin insinööriopiskelija polvisukissaan, perhe kahden lapsen kanssa kuin kovaääninen humalaisporukka.

Ei sitä voi, eikä saa ruveta arvioimaan.