Kiviä meressä

Tänään viisi tuntia rannalla. Auton tavoittamattomissa oleva lahden poukama. Turkoosi lämmin merivesi. Lähes tyhjä ranta. Kuin paratiisi.

Ranta on täynnä kiviä. Ei suomalainen hiekkaranta, jossa uimareissun jälkeen hiekkaa saa kaivaa silmistä ja korvista, pesukoneen huutaessa ylikierroksilla. Vaan pyöreitä, sormenpään kokoisia ja meriveden puhtaaksi huuhtomia kiviä.

Kerrankin on aikaa heitellä kiviä. Plops. Plops. Plops. Näin niitä Rädyn Seppoja varmaankin syntyy. Hiljaisia, vaatimattomia, mutta suoraselkäisiä suomalaisia miehiä. Vaikka pyrkimys muuta on, heitetyn kiven jälkeen nousee mieleen kysymys? Mitenkähän se posti Suomeen? Seuraavan jälkeen, mitenkähän se muuttokuorma, entäs asettuminen takaisin liiankin tuttuun ympäristöön...

Liekö tämä yksi maailmanennätys, muuton suhteen. Mutta olemme luvanneet itsellemme, että the muutto suunnitteluineen ja stresseineen käynnistetään kolme ja puolipäivää ennen kuin jätämme maan. Tosin sillä lisäyksellä, että muuttofirma on tilattu ja paluumatkaa on jo järjestelty.

Plops. Entäs kohdemaahan maksetut ja maksamattomat verot. Plops. Mites tuleva työ Suomessa. Plops. Parempi jättää kivet, ei ne heittämällä lopu. Eikä kysymykset ja huolet muuttoon liittyen. Sen verran rikon ajatusta, että sanon vaimolle "sitten lomalta paluumatkalla (kolme ja puolipäivää ennen the muuttoa) tehdään oikeen paperille suunnitelma kuinka se muutto toteutetaan. Heitin vielä yhden kiven ja käännän kylkeäni.