Laman painaessa päälle kuin yleinen syyttäjä Bodom järven oikeudenkäynnissä. Myös ihmisten usko huomiseen alkaa heiketä, mieli kääntyä pessimistisemmäksi ja kuin kierteen lopputulemana varotaan tarttumasta uusiin asioihin ja karttetaan elämän pieniä iloja. Iloja kuten maittava ruoka.
Me lomalaiset päätimme - kääntää niin Volvon nokan kohti kalaravintolaa kuin ajatuksen positiiviseksi. Ainakin hetkeksi.
Ravintossa alun taivuttelun jälkeen, saimme pojan uskomaan, että tällä kertaa hän ei saa mustekalaa vaan otetaan runsaampi valikoima meren erilaisia herkkuja - rapuja, simpukoita, calamaaria ja oradaa.
Ylisanojen kera yritin innostaa seurueen kalatarjoilun kimppuun. Onnistuen. Isä söi ja kehui. Poika söi ja kehui. Loput vain söivät.
Tuon pienen positiivarin positiivinen vire kesti aina kotimatkalle saakka. Jolloin hän sanoi "Valitaan iskä seuraavalla kerralla ravintolassa jotain muuta kuin meriruokaa".
Positiiviset kulinaristit
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti